Erä ja Ryyppäys
|
Lukekaa tätä
Nyt saatana loppuu se paskalehtien plärääminen tässä valtakunnassa heti paikalla, sillä vihdoinkin on saatu Suomeen kunnon lehti. Kloaakkiin Cosmokset, Sakokaivoon Se ja 7 Päivää, Hustler huitsin vittuun. Nyt luetaan Erää ja Ryyppäystä. Siis unohtakaa sensaatiosonta, unohtakaa arkitodellisuudesta vieraantunut törkyjournalismi ja unohtakaa tekotaiteellinen turhuus. Tästä päivästä lukien tosimiehen tarpeet tyydyttää ER. Kaikki olennainen löytyy Erä ja Ryyppäys-katalookista. Erä ja Ryyppäys kertoo pontikasta, irtohihnoista, eläimistä, tapppelemisesta, naisista ja niiden puutteesta sekä monista muista kiinnostavista ja ajankohtaisista asioista. Puolueettomasti. Tinkimättömästi. Suoraan. Erä ja Ryyppäys sisältää erä- ja ryyppäyshenkisiä juttuja erä ja ryyppäyshenkisille ihmisille. Erä ja Ryyppäys on tosimiehen lehti. Kaikki mitä olet ikinä halunnut tietää laavuista, paskahuusseista ja piipputupakasta. Ja vielä vähän enemmän. Mieti, kuinka moni muu lehti pystyy samaan. No, kuinka moni. No? Kakista ulos, perkele. Ei varmasti yksikään. 
Erä ja Ryyppäys – toinen tuleminen 15.9.2011
Joko taas? Vuosikymmenen hiljaiselon jälkeen on aika antaa ajattelemisen aihetta lukutaitoisille. Erä ja Ryyppäys tekee rankintuoksuisen paluun mediakentälle. Syykin on selvä: ei tarjonta voi tästä enää paljon huonommaksi mennä. Toki kymmenessä vuodessa on tapahtunut paljon hyvääkin, kuten mm. Raton nousu takaisin sille kuuluvalle paikalle – osuuskauppojen lehtihyllyjen yläriville. Mutta päinvastaisiakin esimerkkejä löytyy, ilman että tarvitsee kaukaa etsiä. Kaiken maailman kokkiohjelmat, joissa kunnon erämuonan sijaan valmistetaan syötäväksi kelpaamatonta sylttyä. Tai Suomen nuoria eräelämästä vierottava Big Brother, jossa alkoholinkäyttö on siirretty sisätiloihin – pois luonnon virkistävästä helmasta hätäiseen hosumiseen hikisten lakanoiden väliin. Tai ajattele nyt, Timo T.A. Mikkonen edelleen telkkarissa, saatana.
Oiva Reinikka, päätoimittaja ER vastaa palautteeseen: Alkoholiviestinnän airut, Erä ja Ryyppäys –lehti on nyt luettavissa sähköisesti. Nykyaikana, kun on GPS:t, langattomat nettiyhteydet ja liian sokeriselle marjamehulle maistuvat alkoholijuomat ja niin totta helvetissä pitää ER:n seurata aikaansa ja tarjota maamme tuhansien järvien rannoilta, laavuilta ja pitkäripaisen jonoista toinen toistaan vittumaisempia jorinoita kossuryypyn painikkeeksi pahaa-aavistamattomille lukijoillemme. Erämiesten pää-äänenkannattaja Erä ja Ryyppäys –lehti siirtyi digitaaliaikaan ja surullisenkuuluisa painojulkaisu on saanut rinnalleen www-sivuston sekä Facebook-ryhmän. Päätoimittaja Oiva Reinikka valottaa tämän pelleilyn taustoja. Q: Miksi internet ja sosiaalinen media? A: Tuskin siitä on lukijoille mitään iloa. Mutta toimitus pääsee helpommalla. Kun Erä ja Ryyppäys lehden ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa numero ilmestyi n. 10 vuotta sitten, ajan hermolla oleva toimitus oli jo tuolloin seurannut tiivisti uusien medioiden esiinmarssia. Niinpä heti parin vuoden mittaiselta Etelä-Ossetian ja Georgian korpivaellukselta ja katkolta viime kuussa päästyäni ostin Sonkajärven kirpputorilta tietokoneen ja siihen ns. mokkulan. Näiden ns. ”läppäreiden” akut kestävät melko pitkään ja lisäakuilla pärjätään vaikka pilkkireissun ajan. Kirjoittaminen onnistuu siis myös tiettömien taipaleiden takaa. Toinen merkittävä hyöty on enempi sisäistä laatua: aiemmin kirjeenvaihtajamme ovat toimittaneet tekstinsä minulle ruutupaperille rustattuna. Noista jurripäissään tuherretuista harakanvarpaista ei ole yksinkertaisesti saanut riittävällä tarkkuudella selvää. Sähköinen muoto ei kokonaan poista, mutta huomattavasti vähentää tätä ongelmaa. Q: Eikö lehti siis formaattina mielestäsi millään pärjää uusille medioille? A: Kuten ensimmäisessä ja tähän mennessä ainoassa numerossa, lehtiformaatti on kätevä eräolosuhteissa mm. nuotion sytytyksessä sekä takapuolen pyyhinnässä. Q: Mutta tietokoneella ei voi sytyttää nuotiota? A:Nuotiohan syttyy ilman paperiakin kun vuollaan kunnon kiehiset. Niille, joille hanurihygienialla on minkäänlaista merkitystä, voin antaa seuraavan vinkin: erällä perse puhdistuu, kun riisuu housut ja kävelee hetken pitkässä heinikossa. Tämän haitarinharjaustavan kiistaton etunahan on, että matkaa ei tarvitse keskeyttää missään vaiheessa. Q: Minkälaisen vastaanoton ykkösnumero sai? Oliko sen verran huono, että päätitte jatkaa hommaa halvemmalla ja mennä siitä mistä rima on matalin? A: Haista sinä juippi paska. Tätä hommaa ei tehdä rahasta vaan rakkaudesta luontoon ja alkoholinkäyttöön. Myönnettäköön, että aluksi ER1 upposi kaupallisesti kuin tylsä mora pakin kanteen. Naisia ja ilmaista viinaa oli turha haikailla, poislukien Ellu tuolta Kuusamon läheltä. Sitten homma kuitenkin riistäytyi käsistä kun suomalainen media sotki kaiken. Eritoten vituttaa Aamulehden yltiöpositiivinen kirjoitus ER:stä. Sen seurauksena lehdet vietiin käsistä ja piti painaa lisää, niitä lehtiä. Teetimme hyvitykseksi elinkautistilaajille ER-hupparit. Rahastusmielessä myimme myös ER-T-paitoja. Q: Onko lehtiformaatti nyt siis kokonaan hylätty. A: No helvetistäkö sen tietää. Kyllä lehteä vielä julkaistaan, mutta kokemus on osoittanut, ettei näissä hommissa kannata hötkyillä. Vaillinaisilla resursseilla ei kannata joka vuosikymmen yrittää, ettei laatu kärsi. Sitä paitsi valitettiin, että joku oli kantanut Iisalmen matkahuollon roskikseen nipun ER-lehtiä ja elukat olivat niitä sitten repineet. Tietäähän sen, koko katu sotkussa kuin työttömän Ladan jalkatila. Toinen tärkeä internetin puolesta puhuva seikka on kustannustehokkuus. Nettiin julkaiseminen on ilmaista ja niinpä sitä kautta säästyvät rahat voi sijoittaa retkeilyvälineisiin ja alkoholijuomiin. Kakkosnumero lehdestähän olisi painettu ajat sitten, mutta Arkangelin retki vuoden 2000-2004 aikana vei toimituksen varat sekä fyysisen kunnon ja näin ER2 edelleenkin antaa odottaa itseään. Eli elinkautistilaajien ei kannata vaipua epätoivoon. Q: Paitojen teko ei kai kuitenkaan ole ihan sitä toimittajien ydinosaamista. Luuletteko, että lopputulos tyydytti lukijoita? A: No helvetti. Meillähän on asiantunteva lukijakunta, joskus niin asiantunteva että oikein pahaa tekee. Eritoten mieleen jäi erään lukijan kommentti, jonka mukaan hän kelpuuttaa materiaaliksi vain parkittua riistaeläimen nahkaa. Huolimatta siitä, että materiaali oli vain kangasta, ilmeisesti kuitenkin nämä ylävartalonpeitteet saivat ihan asiallisen vastaanoton. Kuulin, että mm. Lieksan Ruunaankosken seudulla oli vaskiviikkojen aikaan nähty bussilastillinen humalaisia koskenlaskijoita ER-paidat päällä joskus 2000-luvun alkuvuosina. Porukka lienee jättänyt kaupungin ravintoloitsijoiden kassaan sellaisen määrän rahaa, että mersunostajia oli autokaupan pihassa seuraavan viikon maanantaina jonoksi asti. |
|
